Trans-Siperia junamatka Venäjän halki Kiinaan tuntui lapsuudessa kaikkien aikojen Seikkailulta. Noin 25 vuotta myöhemmin päätimme lähteä tälle junamatkalle juuri eläkkeelle jääneen isäni kanssa. Muita perheenjäseniä ajatus viikon viettämisestä Siperian junassa ei innoittanut.
Junamatka alkoi Helsingistä heinäkuisena maanantai-iltana. Tiistaiaamuna saavuttiin Moskovaan, jossa jäi päivä aikaa kiertää kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Kävimme Kremlissä, Punaisella torilla, jokiristeilyllä Moskova-joella ja lopuksi ostimme junaeväät Moskovan Stockmannilta.
Siperian juna starttasi tiistai-iltana Moskovasta ja saapui kuusi yötä myöhemmin Pekingiin. Oli erikoinen tunne kantaa tavarat junan hyttiin, jossa tiesi viettävänsä seuraavat kuusi päivää. Matkanteko junassa oli kuitenkin yllättävän leppoisaa. Hytissä sai seurata eturivin paikoilta junaeväitä syöden kun maisemat muuttuivat ikkunassa. Moskovasta lähdettäessä maisemat eivät tosin vaihtuneet kovin paljon ensimmäiseen kahteen päivään. Ikkunasta näkyi koivikkoa, lisää koivikkoa ja välillä pari talon röttelöä koivikossa. Junan ylitettyä Uralin ja Yekaterinburgin siirryttiin Siperiaan, jolloin myös maisemat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja kiinnostavimmiksi. Oli tiheää havumetsää, vuoristoa, suoalueita ja aavikkoa.
Klassinen Trans-Siperia junayhteys on Moskovan ja Vladivostokin välillä ja se on 9289 km pitkä. Trans-Siperiaa pidetään maailman pisimpänä yhtenäisenä junayhteytenä. Me matkustimme ensin Trans-Siperia yhteydellä Baikal-järven rannalle, jossa vaihdoimme Trans-Mongolian junaan. Trans-Mongolian juna kulki Mongolian halki ja jatkoi Pekingiin.
Juna matkasi kuuden aikavyöhykkeen läpi, joten usein oli vaikea hahmottaa mikä on oikea aika. Kerrankin ajalla ei ollut juuri mitään väliä eikä ollut mihinkään kiire! Matkalla oli hyvin aikaa tutustua myös vaunuosaston kiinnostaviin kansainvälisiin kanssamatkustajiin. Monta mielenkiintoista kirjaa ehti myös lukea. Viikko junassa meni todella nopeasti.
Maaseudulla tuntui, kuin olisi matkustanut aikakoneella lähes 100 vuotta taaksepäin. Maaseutu näytti erittäin köyhältä. Härät vetivät auroja perässään eikä traktoreita näkynyt. Venäjän talouselämästä 80 % on kuulemma keskittynyt Moskovaan, 10 % Pietariin ja 10 % muuhun osaan maata. Pietarissa ja Moskovassa asuu noin 14 miljoonaa asukasta joten noin 160 miljoonaa asukasta asuu suurten talouskeskusten ulkopuolella. Junassa oli aikaa hahmottaa kuinka maantieteellisesti iso maa Venäjä oikein on.
Junamatka taittui mukavasti I-luokan hyteissä, joissa kahdella viereisellä hytillä oli yhteinen WC ja ja suihkutila. Ei mitään luksusta, mutta yllättävänkin viihtyisät hytit. Jokaisessa vaunussa matkusti oma vaunuemäntä, joka huolehti matkustajista ja pyrki valvomaan ettei kukaan unohtunut juna-asemalle pysähdyksillä. Kuumaa vettä oli saatavilla jokaisessa vaunussa samovaarissa, joten siitä pystyi keittämään teetä ja kahvia.
Juna pysähtyi asemilla yleensä 3-5 minuuttia ja vähintään 2 kertaa päivässä oli pidempi noin 20 minuutin pysähdys. Paikalliset asukkaat olivat tulleet usein asemalle myymään juotavaa ja syötävää. Me matkustimme junamatkan yhteenmenoon, mutta monta kertaa olisi tehnyt mieli hypätä junasta ja päädä tutustumaan kiinnostaviin paikallisiin kyliin ja asukkaisiin tarkemmin. Se täytyy tehdä ensi kerralla. Kyllä tänne voisi tulla uudeelleen!
Mennis Matkailija
Photo “Trans Siperia 1” by matkavinkit
