Posted on 25th kesäkuu 2009 by Tia S in Aasia | Kaikki vinkit | Thaimaa | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, kulttuuri, markkinat, ostoksia, Thaimaa, tori, veneily, vihreä vinkki
Auringon noustessa perinteiset puuveneet alkavat täyttää Damnoen Saduakin kanaaleja. Mummot myyvät mm. hedelmiä, vihanneksia, friteerattuja banaaneja ja riisihattuja veneistään. Vanhasta Bond-leffasta tuttu turistikohde lipuu väreineen mieleen.
Mitä pitemmälle päivä ehtii, sitä enemmän on turisteja paikan päällä. Alue on nykyään enemmänkin turisteille tarkoitettu kuin varsinaisesti paikallisille ihmisille. Monelle thaimaalaiselle se onkin koko viikon ruoat pöytään tuova joka viikonloppuinen tapahtuma. Soutuveneellä pääsee tunniksi kiertämään kanaaleja kolmella eurolla. Mummot nappaavat veneestä kiinni ja ehdottelevat kaupankäyntiä. Toiset turret tulevat vastaan mussuttaen tuoreita hedelmiä ja napsien kameroitaan. Kaikki tuntuvat nauttivan perinteisestä markkinatunnelmasta. Kanaaleja ympäröi useat matkamuistokaupat, joten aikaa kuluu kyllä niitä kiertäessä. Löytyy tavaraa seinämaalauksista, tiikeribalsamiin ja puisiin veistoksiin. Kelluva markkina-alue on valokuvauksellinen kohde, jossa riittää värejä ja hajuja.
Bangkokista on helppo tulla omatoimisesti Damnoen Saduakiin. Eteläiseltä bussiasemalta lähtee auto 78 aamukuudesta eteenpäin ja maksaa alle euron/henkilö. Takaisinpäin tullessa on hyvä ottaa bussi numero 996, jotta ei eksy tieltä.
Vihreä Vinkki: Moottoriveneitä kannattaa boikotoida, ne pilaavat tunnelmaa melullaan ja hajullaan.
Photos by Tia S
Posted on 25th kesäkuu 2009 by Tia S in Aasia | Kaikki vinkit | Laos | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, edullinen, kulttuuri, kylä, Laos, maaseutu, temppeli
Pois virtuaalitodellisuudesta ja ulos taruakin ihmeellisempään maailmaan. Wat Phu Champasak on kuin Indiana Jonesin taistelukohtauksen näyttämö. Temppeli viidakon reunalla, korkeiden puiden ja vuorien alla, raskaat pilvet yllään, herättää mielikuvituksen värittämään esiin rituaaleja ja villieläimiä.
Etelä-Laosin Champasak on suhteellisen syrjässä turistimarssilta, joten kylässä on mukava viettää muutama päivä seuraten laiskan aasialaisen kylän elämää. Mystinen Wat Phu Champasak, Unescon maailmanperintökohde, vetää tasaisesti porukkaa minibusseihin haistelemaan historiallista ilmaa ja nauttimaan silmiä hivelevästä näköalasta. Monet tulevat hiljentymään alttarille hetkeksi, valokuvauksen harrastajille Wat antaa insipiraatiota.
Champasakissa on kohtalaisesti majoitusvalintaa. Vong Pasued Guesthouse tarjoaa huoneitaan kolmesta eurosta alkaen. Sen ravintolassa voi ihailla Mekongin virtaa samalla kun napsii nuudeleita. Pyörät ja mopot on kätevästi vuokrattavissa. Pyörä lähtee eurolla, mopo noin kahdeksalla. Watiin on yhdeksän kilometria, käveleminen kuumuudessa on hankalaa. Vastapäätä Pasuedia on ylväämpi Inthira Hotel, jossa voi maiskutella pizzoja neljän euron hintaan.
Wat Phu Champasak on maaginen temppeli, Champasak on mukava paikka heittäytyä Laosin maaseudun rauhaan!
Photos by Tia S
Posted on 25th kesäkuu 2009 by Suomi Neito in Karibia ja Väli-Amerikka | Kuuba
bed&breakfast, Havanna, kotimajoitus, kulttuuri, Kuuba
Havannaan Kuubaan matkaajalle vinkiksi, että ko.kaupungissa bed&breakfast -tyyppistä kotimajoitusta pitää mukava pariskunta Caridad Vera & Elio Rodrigues. Casavera in Havana -niminen ryhmä on nyt perustettu facebook-sivustollekin ja sitäkin kautta ko.paikasta voi kysyä lisää. Havannassahan keskustan hotellien hinnat ovat melko korkeita. Kotimajoituksella on sekin etu, että pääsee lähemmäksi varsinaista elämää ja saa lisäksi paljon arvokkaita vinkkejä. Pariskunta on mukava, sosiaalinen, kielitaitoinen. Jkv suomen kieltä, hyvin englantia, italiaa, venäjää puhuvat.
terv. Tuula
Posted on 22nd kesäkuu 2009 by Tia S in Aasia | Kaikki vinkit | Laos | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, Laos, reppumatka, seikkailu, vakiokirjoittajat, vesiputous
Vesiputouksia, turisteja, ravintoloita, majoitusta… kaikkia kourallinen. Tad Lo on idyllinen pikkuinen kylä joen varrella, jonka reppumatkaajat ovat löytäneet. Kirja kouraan, bungalowin parvekkeelle istumaan ja kuuntelemaan vesiputouksen kohinaa.
Aamuisin perheet käyvät joella peseytymässä. Porsaat, lehmät ja kanat juoksentelevat joen reunaa pitkin. Tad Lon viehättävyys on sen laiskan hitaassa elämäntyylissä ja pienessä koossa. Suurin viihdyke on vesiputoukset – Tad Hang kylän keskellä, Tad Lo muutaman sadan metrin päässä, Tad Suong muutaman kilometrin vaelluksen takana. Putouksilla leikitään, virkistytään ja rentoudutaan. Kohina on ainoa ääni Tad Lon yössä.
Tad Losta voi tehdä vaelluksia oppaiden järjestämänä sekä ilman. Elefanttisafarillekin pääsee jos aikaa on. Tad Lon majapaikat ovat kaikki yhtä viehättäviä. Saise Tad Lo Resortin mökit ovat vesiputouksen kyljessä. Parilla eurolla voi yöpyä Sailomyen Guesthousen bungaloweissa joen varrella.
Tad Lossa olennaisinta on se, mikä Laosissa on parasta: kiireettömyys.
Photos by Tia S.
Posted on 11th kesäkuu 2009 by Tia S in Aasia | Kaikki vinkit | Laos | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, kylä, Laos, luonto, rauhallisuus, reppumatka, vakiokirjoittajat
Tha Khaek on niitä paikkoja, joihin matkailijat saapuvat yöksi lepäämään bussissa istumisen välissä. Tha Khaekin ympäristö on niin kaunis, että ehkä onkin parempi ottaa pari päivää lisää.
Tha Khaekista Mahaxayhin päin kaksipyöräisellä ja maisema alkaa hidastaa sydämenlyöntejä: korkeat kalliot vihreässä turkissaan ympäröivät joka puolelta. Kylttejä, jotka neuvovat luoliin tulee vastaan parin kilometrin välein. Luolat ovat sadekautena hiukan hankala (jos ei mahdoton) tavoittaa, koska vettä on joka puolella. Kyltitykset eivät muutenkaan ole mitään neron leimauksia, osoittaen välillä vähän epaselvästi, mutta teitä ainakin ollaan kunnostamassa. Matkan varrella tulee vastaan Cultural Development Plan, joka on kyläprojekti köyhimmille kansalaisille. Siellä pyörähtäessa lapset juoksevat vastaan ja siat, kanat, kissat, koirat vilistävät silmissä. Pyörä alle ja paljon pinnaa mukaan! Maisemat ovat puistattavan kauniit.
Pieni kyläpahanen on alkanut ottaa vastaan kiihtyvää turistilaumaa, johon se ei ole ollenkaan valmistautunut. Tha Khaekissa ei ole juuri mitään tekemistä, jos ei sitä itse järjestä, ja jos ei pyörälenkkejä ota mukaan, niin järjestäminenkin on hiukan hankalaa! Pienten paikkojen ihmiset Aasian maissa ovat kuitenkin aina ylisydämellisiä ja avuliaita. Sen edessä on pakko pyöritellä päätään. Iltaisin paikalliset käyvät tanssimassa Mekongin aalloissa kelluvilla laivoilla. Siinä on fiilistä!
Sabaidee Thakhek-ravintola on juuri avattu Fountain Squarelle, jossa se tulee olemaan menestys. Ruoka on kohtuuhintaista, palvelu käy englanniksi ja ainoana aukiolla siellä on televisio, joka näyttää englanninkielisiä kanavia. Amerikkalainen hassunhauska omistaja on asunut Laosissa yhdeksän vuotta ja tuntee kuviot hyvin.
Mekong Hotel voittaa hinta-laatusuhdekilpailun ylivoimaisesti. Eräät budjettimajoitukset Tha Khaekissa ovat niin karmivia, ettei edesmennyt lemmikkirottanikaan asuisi siellä. Mekongissa voi yöpyä kymmenellä eurolla isossa huoneessa, jossa on kylpyamme ja tv.
Tha Khaekissa on potentiaalia tulla turistikohteeksi. Toistaiseksi se on pieni ja viehättävä hengailupaikka.
Photos by Tia S
Posted on 11th kesäkuu 2009 by Tia S in Aasia | Kaikki vinkit | Laos | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, eläimet, elämyksiä, kävely, Laos, luonto, vakiokirjoittajat
Miljoonan Elefantin Maa, Laos, on enää Muutaman Elefantin Maa, mutta näitä harvoja villejä dumboja voi yrittää hyvällä onnella nähdä Phou Khao Khouayn kansallispuistossa, tunti Vientianesta.
Ban Nan kylä, kansallispuiston rajalla, on aitoa Laosta maaseudun tapaan:
kananpoikia, koiria ja ankkoja juoksee jaloissa, lapset leikkivät mudassa ja naiset tekevät olkikoreja isolla porukalla. Kylässä on mahdollista yöpyä perheiden kotona noin kahdella dollarilla. Ban Nasta lähtee neljän kilometrin pituinen polku elefanttitornille.
Kävely tornille on helppo nakki. Ei tarvitse kivuta hulluja ylämäkiä vaan ihan rennosti käpötellä tasaisella maalla. Pari hiukan temppuilevaa siltaa tulee kyllä sadekautena vastaan, mutta niistä selviää lapset ja vanhemmatkin ihmiset.
Elefanttitorni on varustettu vessalla ja valoilla. Makuupussit, hyttysverkot ja Kaakkois-Aasian eläimistä kertovat kirjat löytyvät kaikki tornilta, joten sinne ei tarvitse kantaa kuin hammasharjan. Oppaiden tekemä ruoka on herkullista. He järjestävät helposti myös kasvissyöjille murkinaa. Ronsut tulevat paikalle jos tarvitsevat maaperan mineraaleja. Paras aika on tulla lokakuusta helmikuuhun.
Jos Ban Nan kylään ilmestyy ilman matkatoimiston järjestelyjä, omatoimisesti, on hyvä muistaa että Ban Nan oppaat eivät puhu juurikaan englantia. He ymmärtävät tärkeimmät, mutta eivät osaa kertoa kasveista ja eläimistä. Oppaita saattaa joutua komentamaan hiljaisuudesta. Elefantit kun eivät tule paikalle jos niille laulaa… Hinnan kanssa saa olla myös tarkkana. Oppaat helposti väittävät virallisten hintojen nousseen, mutta kun huomaavat turistin epäröivän maksamista, laskevatkin hintaa kymmenellä prosentilla. Reissun kuuluisi olla noin 25dollaria/henkilö, riippuen osallistujamäärästä.
Kansallispuistojen elefantit ovat vapaita liikkumaan, joten mahdollisuus nähdä niitä on onnesta kiinni. Viidakossa nukkuminen on kuitenkin aina kokemus vaikka fantit eivät saapuisikaan: kylpeminen joessa, tähtien ja tulikärpästen spottailu yöllä, yön äänet yms. Kaikki nämä ovat rentouttavia kokemuksia, jotka jäävät muistiin pitkäksi aikaa.
Photos by Tia S.
Posted on 11th kesäkuu 2009 by Suomi Neito in Aasia | Kaikki vinkit | Laos | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, historia, hyväntekeväisyys, kulttuuri, Laos, Vientiane
Jotta voi ymmärtää maan nykyisyyttä, on hyvä tuntea sen menneisyys. Laos on maailman pommitetuin maa. Sotien väkivaltaisuudet ovat vetäneet synkän varjon myös Laosin tulevaisuuden ylle. Amerikkalaisten tiputtamista pommeista on vielä noin 30% räjähtämättä ja ne pitävät kansan köyhinä, koska maata on mahdoton käyttää. Maaseudulla roskien kerääminen on yksi tuottavammista töistä, kerääjät saattavat tienata neljä kertaa keskiverto kuukausipalkan verran. Monilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kerätä pommeja roskina. Ne räjähtävät usein työläisten käsiin aiheuttaen loputonta tuskaa ja murhetta. Surullisesti monet kerääjistä ovat pieniä lapsia.
Vientiane on hyvän tahdon kaupunki. Laosin pääkaupunki on pullollaan erilaisia organisaatioita, jotka mm. kouluttavat ihmisiä, työllistävät katulapsia ja hankkivat apua pommin vaurioittaneille.
Kaupungissa on paljon pieniä putiikkeja, joiden tuotto menee suoraan etnisille ryhmille, ilman välikäsiä.
Cope (Cooperative Orthotic and Prosthetic Enterprise) etsii räjähdyksissä itsensä loukanneita ja hankkii heille tekojäseniä sekä auttaa kuntoutuksessa. Copessa käydessä vierahtää useampi tunti: siellä on esillä valokuvia, voi katsella leffoja aiheesta ja kuunnella BBC:n dokumentteja. Erittäin hyvä apu Laosin historian tuntemisessa ja nykytilanteen ymmärtämisessä. MAG (Mines Advisory Group) on toinen pommeihin erikoistunut organisaatio, joka puhdistaa Laosia miinoista ja kouluttaa paikallisia etsimään sekä laukaisemaan niitä turvallisesti. MAGin toimipiste on pienempi eikä siellä ei ole niin paljon infoa esillä kuin Copessa, mutta se on silti mielenkiintoinen paikka käydä katsomassa.
Katulapsia kouluttavassa ja heitä työllistävässä Makphet-ravintolassa voi syödä kaikille hyvää mieltä. Makphetin ruokalista on suhteellisen kallis, mutta koko tuotto menee suoraan lasten ruokaan, koulutukseen, suojaan ja neuvontaan. Nuoret on opetettu tarjoilemaan ja tekemään ruokaa. Kumpikin heiltä sujuu erinomaisesti, koska heillä on siihen motivaatio ja iloinen asenne. Annokset ovat maistuvia ja värikkäitä. Ravintola on ehdottomasti kaupungin paras.
Les Artisans työllistää ihmisiä, joille työn hankkiminen olisi muuten hankalaa. Käsityöprojekti kouluttaa tekemään koruja, huonekaluja, huulirasvaa, hierontaöljyä ja kaikkea mahdollista kierrätetyistä materiaaleista, kookospähkinöistä ja bambusta. Les Artisans taistelee systeemiä vastaan sen omilla aseilla: se koettaa poistaa köyhyyttä tekemällä bisnestä. Täällä on hyvä shoppailla!
Turistit usein kiertävät museoita, temppeleitä ja muita nähtävyyksiä, mutta vaihtoehtoinen ja hyvin informatiivinen tapa oppia kansan historiasta ja tilanteesta on käydä tutustumassa projekteihin kuten Cope ja Makphet, jotka luovat iloisen ilmapiirin ja antavat hyvän kiertää!
http://www.stayanotherday.org/project/COPE/introduction
http://www.maginternational.org/
http://www.friends-international.org/whatsnew.html
http://www.stayanotherday.org/project/Les_Artisans_Lao/introduction
Photos by Tia S
Posted on 11th kesäkuu 2009 by Tia S in Aasia | Kaikki vinkit | Laos | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, hemmotelu, kuntoilu, Laos, liikunta, uinti, Vientiane
Vientiane on pieni ja liikennettä on suhteellisen vähän, mutta siellä on runsaasti nähtävää, joten helposti vierähtää viikko. Kaupungin kuumuus sekä pölyisyys alkavat nopeasti kärventää hermoja ja koska rantaa ei ole missään, pako alkaa käydä mielessä. Pieni irtiotto on kuitenkin helposti ratkaistavissa.
Sengrada Fitness on monipuolinen kuntoilukeskus, josta olisi ihana tehdä oma vakiosali. Kahdessa kerroksessa tarkoitustaan täyttävät kuntopyörät, juoksumatot ja lukuisat lihasmassaa kasvattavat välineet. Uima-altaalla voi käydä heittämässä pari keikkaa ja sitten siirtyä jooga-aerobic- tai taekwondotunnille. Porealtaalla lihakset lepäävät ja viimeistään höyrysaunassa unohtaa itsensä hetkeksi. Kuudella eurolla irtoaa päivälippu, johon kuuluvat kaikki ylellisyydet sekä sokerina pohjalla tunnin perinteinen Lao-hieronta. Välillä voi haukata purtavaa keskuksen ulkopuolella ja sitten palata takaisin aurinkotuolille. Todellinen herkku!
Toisena, edullisempana, vaihtoehtona on Vientiane Swimming Pool, kansallismuseon lähellä, joka maksaa alle euron. Se on siisti ja hyvällä paikalla keskustassa. Altaan vieressä on ampumarata ja tenniskentät hurjemmille reiskoille.
Matkaillessakin tarvitsee omaa aikaa ja energianpurkamista. Yksi kuntoilu- ja hemmottelupäivä auttaa jaksamaan nähtävyysrumbaa!
fitnesssengrada@yahoo.com
Photos by Tia S
Posted on 11th kesäkuu 2009 by Tia S in Aasia | Kaikki vinkit | Laos | Tia S | Vakiokirjoittaja
Aasia, historia, Laos, temppeli, vakiokirjoittajat
“Mun mopot eivät ole hyviä. Vuokraa jostain muualta”. Hymähdys. Mietin, että
jos kahdesta skootterista toinen ei käynnisty ollenkaan ja toinen sammuu
toistuvasti niin eivät ne tosiaan ole hyviä! Jatkamme etsintää. Seuraavat
kolme mopoa ovat yhtä laadukkaita korealaisia ritsoja: kahdessa on
häpeällisen huonot jarrut ja yhdessä ei ole jarruja laisinkaan! Menemme
bussilla.
Asiakaspalvelu Laosissa on erilaista. Kaverit eivät jaksa välittää jos et
osta heidän kaupastaan, jos et tule heidän hotelliinsa tai jos heidän
moponsa eivät kelpaa. Harvoin kukaan tuputtaa mitään. Ehkä vastaus löytyy
historiasta.
Laosin kansallismuseo Vientianessa on hyytävä paikka. Ensin tulivat
ranskalaiset kolonialistit omimaan kaiken, sitten saapuivat amerikkalaiset
ja pommittivat maata pannukakuksi kymmeniä vuosia. Ihmiset asuivat luolissa ja taistelivat rohkeasti vastaan. Valokuvat ja maalaukset museossa kertovat paljon. Aseita on joka nurkassa. Sotavuosien määrä järkyttää. Dinosaurusten luut museon sisäänkäynnin lähellä tuntuvat pehmeältä laskulta.
Tyyntä myrskyn jälkeen todellakin, koska Laos on tunnettu leppoisuudestaan.
Vientiane on viehättävä, pieni pääkaupunki, jonka ihmiset luovat hymyllään
ja rentoakin rennommalla elamänasenteellaan erityisen ilmapiirin, jossa
pieniä eleitä arvostetaan. Kauniit temppelit ja ylväät valtionhallinnon
rakennukset koristavat kapeita katuja, munkit kuivattavat kaapujaan
parvekkeilla ja kissat nukkuvat puiden varjoissa. Auringonlaskun aikaan
ranskalaiset istuskelevat ravintoloissaan juoden punaviiniä, paikalliset
lenkkeilevät kauniin Patuxain ympäri tai kiipeilevät katsomaan sieltä
kaupunkia lintuperspektiivistä.
Mekongin toisella rannalla on Thaimaa. Turistit ovat löytäneet Vientianen ja
liikenne kahden maan välillä on kiihtymässä. Monet käyvät katsomassa
hauskoja patsaita Buddha Parkissa, 25 km päässä. Temppeleitä riittää
kierrettäväksi keskustassa vaikka viikoksi. Turistit pitävät iltaelämän
Vientianessa hilpeänä, ihmiset heräävät eloon kun kuumuus alkaa hellittää.
Laosin oma olut virtaa ja matkakokemuksia vaihdetaan.
Laos on merkittävä maa, jonka historia muistuttaa sodan järjettömyydestä.
Vientianessa voi syventää historian tuntemustaan tai ottaa vaan rennosti
paikallisten kanssa.
Photos by Tia S
Auringon noustessa perinteiset puuveneet alkavat täyttää Damnoen Saduakin kanaaleja. Mummot myyvät mm. hedelmiä, vihanneksia, friteerattuja banaaneja ja riisihattuja veneistään. Vanhasta Bond-leffasta tuttu turistikohde lipuu väreineen mieleen.
Bangkokista on helppo tulla omatoimisesti Damnoen Saduakiin. Eteläiseltä bussiasemalta lähtee auto 78 aamukuudesta eteenpäin ja maksaa alle euron/henkilö. Takaisinpäin tullessa on hyvä ottaa bussi numero 996, jotta ei eksy tieltä.
