Himalajan vuoristo on monelle yksi niistä maailmankolkista, joka on nähtävä tämän elämän aikana. Vaellus on tuonut viskiä siemailevat karvanaamat virittelemään varusteitaan Nepalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Pokharaan, jo 70-luvulta lähtien.
Pokhara ei tunnu Nepalilta. Kaupunki on erittäin amerikkalainen ja todellinen leikkipuisto ulkoilmaihmisille. Virikkeitä riittää:
varjoliito, vaellus ja kauniilla Fewa tal-järvellä soutelu pitää monet kiireisen hikisinä aamusta iltaan.
Viski-ja tupakkamainoksia roikkuu lattiasta kattoon ja mainonnan vaikutuksen hiukan huomaakin matkaajista… Pokharassa voi hyvin ympäröidä itsensä tutulla nautintokulttuurilla katsellen ravintoloissa jenkkileffoja, laulaen karaokea San Miguelin vaikutuksen alaisena tai laittaen suuhunsa kaikkea tuttua pizzoista spaghettiin.
Pokharan turistialueina on hiljaisempi Dam Side ja kiireinen Lake Side. Vähän Lake Siden sivussa on rauhallinen ja erittäin kaunis Bangladi, joka on vielä piilossa suurimmalta turistien tallaamiselta. Suosittelen ehdottomasti aluetta ja hotelli Hamlet Lodgea, jonka romanttiset huoneet maksavat noin neljä euroa/yö.
Jos masokistinen itsensä uuvuttaminen mahdottoman kauniissa ympäristössä on “se-juttu” niin vaellusretkiä voi tehdä ihan yhdestä päivästä, kuuluisaan kahden viikon Annapurna-kierrokseen tai ihan koko kuukauden kestävään puurtamiseen asti.
Hinnat vaihtelevat rajusti. Kannattaakin kysellä useasta varusteliikkeestä ja matkatoimistosta tarjouksia. Sää on hyvä huomioida, koska pilvisellä säällä vuoristokaan ei näy.
Omatoimisesti voi helposti kiivetä Sarangkotin huipulle katsomaan Pokharaa ilmasta käsin. Kiipeäminen kestää noin kolme tuntia, mutta alas pääsee helposti vaikka varjoliitämällä! Sarangkotilta löytyy myös pari majoitusmahdollisuutta jos tahtoo nukkua huipulla.
Muista ottaa Nepaliin hyvä taskulamppu mukaan! Maa kärsii pahasti sähköpulasta.
Photos by Tia S
