Amsterdamissa ollessa kannattaa piipahtaa Heineken museossa vaikka ei niin lagerista pitäisikään. Ja jos pitää niin luonnollisesti sen hauskempaa…
Sami Keinänen
Photo by Sami Keinänen
Heineken Experience
Lapsiperheiden rasti Firenzessä
Lapsiperheet voivat huilata Giardino dell’Orticolturassa, jossa kaoottinen liikenne ja hankalat mukulakivet eivät ole kiusana.
Tämä perinteinen kasvitieteellinen puutarha täyttyy päiväkotinsa ja koulunsa päättävistä lapsista erityisesti iltapäivällä kello 16.30 jälkeen.
Sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä Via Vittorio Emmanuelella on pikkukauppoja, joista saa jäätelöä, sämpylöitä ja muuta purtavaa.
Giardino dell’Orticoltura: Via Vittorio Emmanuelle II, 50134 Firenze.
Photo by Jouni Kantola
Majoitu Nykissä kohtuuhintaan
Kohtuuhintainen hotelli New Yorkissa omatoimimatkailijalle on Ramada Inn East Side. Huoneet ovat hieman kuluneet, mutta siistit ja varusteltu niin tv:llä kuin kahvinkeittimellä. Hintaan kuuluu myös runsas monipuolinen aamiainen kodikkaassa aamiaishuoneessa. Henkilökunta respassa on ystävällistä. Hotelli myös sijaitsee lyhyen matkan päässä kaikista keskeisistä Manhattanin nähtävyyksistä!
In the Apple
Photo by matkavinkit
Leipomokierros Firenzen yössä
Suomalaiseen nakkikioskikulttuuriin ja kebab-paikkoihin tottuneille italialaisten kaupunkien yöllinen ruokatarjonta on pettymys. Kotiin tai hotellille laahustavia yön pikkutuntien kulkijoita saattelee hiljainen ja ovensa jo ajat sitten sulkenut kaupunki. Pimeiden kortteleiden varjoissa piileskelee kuitenkin leipomoita, joiden pöydät notkuvat uunilämpimiä leivonnaisia, pikkupizzoja ja schiacciattoja; kaikkea sitä mitä kaupunkien lukuisat pasticceriat ja fornot seuraavana päivänä myyvät.
Jotkut leipomoista myyvät suoraan kadulle, jos vain tietää, mihin oveen koputtaa.
Tässä jutussa vinkataan firenzeläisiä leipomoita, mutta vastaavia paikkoja löytyy kaikista italialaiskaupungeista. Kannattaa haistella ympärilleen ja hiljentää vauhtia, kun nenään osuu kuumana höyryävän croisantin tuoksu.
Piazza della Indipendenzan läheisyydestä, via delle ruoten –kadulla, on mainio leipomo. Se piileksii aivan tavallisessa asuintalossa kahden massiivisen puuoven takana. Ovessa on pieni messinkinen kyltti, jossa lukee ”pasticceria f.lli Arrighi” eli Arrighin veljesten leipomo. Paikka aukeaa yleensä noin kello yhden aikaan yöllä, mutta jos mahdollista, kannattaa tulla hieman myöhemmin: leipomo on varmemmin auki ja ruokatarjonta on kattavampaa. Leipomo aloittaa suolaisilla pikkupizzoilla ja schiacciatoilla sekä tavallisilla croisanteilla. Aamua kohti mentäessä leivonnaisvalikoima paranee: suklaakakkuja ja marjaleivonnaisia.
Leipomo on paikallisten keskuudessa hyvin tunnettu ja sen edessä kadulla parveilevat ihmiset ovat lupaus herkuttelusta. Ovi on yleensä vähintään raollaan, jos paikka on auki, mutta ovikelloa saa rohkeasti soittaa, jos ovi on kiinni.
Viimeksi söin täällä juuri uunista tulleen suklaalla täytetyn croisantin, joka oli niin hyvää, että ensin tuli tunne kuin hiukset nousisivat pystyyn, jonka jälkeen alkoi nipistellä varpaista.
Aivan kaupungin ydinkeskustassa, Santa Crocen aukion vieressä canto rivolton –kadulla on leipomo, joka valmistaa kakkuja ja monenlaisia leivonnaisia. Canto rivolto on noin kaksikymmentä metriä pitkä pieni sivukatu, jonka ohi kävelee huomaamatta, jos ei ole tarkkana. Leivonnaisten tuoksun haistaa kuitenkin satojen metrien päästä. Noin kolmen aikaan yöllä monipuolinen tarjonta on parhaimmillaan ja parilla eurolla saa jo mahansa täyteen.
Leipomokierros ennen kotiin menoa on italialaisten keskuudessa suosittu tapa päättää ilta. Suurin osa leipomoista toimii suljetuin ovin asuinalueiden ulkopuolella, mutta jokaisesta kaupungista löytyy yleensä muutama kävelymatkan päässä oleva paikka, joka myy kadulle. Jos löytää yhden, paikalliset osaavat yleensä neuvoa pari muutakin.
Yöleipomot Firenzessä:
Via delle Ruote 10.
Via del Canto Rivolto.
Via del Campo d’Arrigo 14.
Photos by Jouni Kantola
Gambero Rosso, luksusravintola San Vincenzon kylässä
Gambero Rosso on tunnetun kokin Fulvio Pierangelin Michelin-tähdellä palkittu luksusravintola, jota varakkaat herkkusuut pitävät erittäin kovassa arvossa. Menu alkaen 100 euroa, vuosikertaviinejä ja pöydät ainoastaan ennakkovarauksella.
Kun itse yritin kokeilla, olivat parin viikon lomilla, eli kannattaa soittaa etukäteen.
Piazza della Vittoria, 13. 57027 San Vincenzo (Livorno). Puh. +39 0565 701021
Photo by Jouni Kantola
Firenzeläisten schiacciatta n. 1
Kuinka paljon tarinaa voi riittää oliiviöljyllä ja suolalla valellusta vehnälimpusta, eli schiacciatasta? Jos firenzeläisiltä kysytään, niin paljon. Pugin leipomon schiacciatat ja pizzapalat ovat monen paikallisen mielestä kaupungin parhaita ja niitä haetaan vähän pidemmänkin matkan päästä. Pari sataa metriä ylöspäin on kiva puistikko, jossa on hyvä maistella ostoksiaan. Yleensä kiinni klo 13.30-15.30.
Panificio Pugi Gianfranco, via Doni 8/R – 10/R, 50144 Firenze.
Photo by Jouni Kantola
Designhotelli Triestessä
Trendikäs ja tyylikäs designhotelli vanhankaupungin rajalla. Nopeat nettiyhteydet huoneissa, langattomat yhteydet alakerran tiloissa ja monipuolinen valikoima sanomalehtiä. Ilmainen pay-tv.
Mukavaa vaihtelua kokolattiamattoihin ja Anttilan kukkaverhoihin kyllästyneelle hotellimatkaajalle. Huoneet alkaen 100 euroa / yö.
Urban Hotel, via Androna chiusa 4, 34121 Trieste. www.urbanhotel.it
Photo by Jouni Kantola
Kaverit mukaan ja katamaraaniin
Kalliisiin majoitushintoihin, tukkoiseen liikenteeseen ja saksalaisturistien valloittamiin hiekkarantoihin kyllästyneet italialaiset ovat kääntäneet katseensa kauemmas merelle ja viettävät lomansa yhä useammin purjeveneellä tai katamaraanilla kierrellen. Oman aluksen vuokraaminen – kipparilla tai ilman – onnistuu helposti ympäri Italiaa ja on hinnaltaan kilpailukykyinen vaihtoehto verrattuna mantereella vietettyyn rantalomaan.
Italian länsirannikolla on Korsikan, Sardinian ja Sisilian ohella paljon muitakin saaria, joihin kannattaa tutustua. Me suuntasimme katamaraanin kohti Italian kolmanneksi suurinta saarta Elbaa, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Toscanan rannikolta.
Perjantai-ilta on jo pitkällä, kun firenzeläinen kahdeksan hengen porukkamme saapuu Barattin pieneen satamaan, noin 80 kilometriä Pisasta etelään. Pimeys on laskeutunut ja tuuli puhaltaa navakasti. Jossain siellä myräkän keskellä meitä odottaa noin 12 metrinen katamaraani, jonka purjeet olisi tarkoitus nostaa heti aamun koitteessa.
Katamaraanin vuokranneen yrityksen miehet ovat satamassa vastassa ja kuljettavat meidät pienillä moottoriveneillä alukselle. Iso alus keinuu melkoisesti aallokossa ja osa porukasta alkaa käydä levottomaksi.
“Nukutaanko me todellakin täällä tämä yö”, Alessandra Piovaccari nauraa epäluuloisena.
Porukan kipparipariskunta, Leonardo ja Monica Pinzauti vakuuttelevat, että katamaraani ei tyrskyjä säikähdä.
Kun Leonardo pääsee katamaraanin sisälle ja alkaa napsutella sähköjä päälle, porukan mieliala kohoaa nopeasti: 4 hyttiä, joissa yhteensä 10 vuodepaikkaa, 2 vessaa ja iso keittiö kaikilla mukavuuksilla. Stereoista tulee täydellä volyymilla latinoiskelmää, jota kukaan ei osaa vaientaa.
Katamaraani on kuin kelluva hotelli, johon kahdeksan ihmistä katoaa vaivattomasti. Katetulla takakannella on hyvä syödä illallista, jonka jälkeen vetäydymme nukkumaan.
Yön aikana tuuli on tyyntynyt, mutta kippari Leonardo on tullut merisairaaksi. Seuraavat 24 tuntia mies makaa kajuutassa, lukuun ottamatta nopeita oksennuspyrähdyksiä yläkannella. Vaimo Monica ottaa ohjat käsiinsä.
Katamaraanissa on kaksi dieselmoottoria, jotka tekevät aluksesta helposti käytettävän. Purjeita ei välttämättä tarvitse edes nostaa, mutta ilman moottoreita purjehtiminen on tietenkin elämys itsessään.
Purjehtiminen katamaraanilla on helppoa ja hauskaa. Riittää kuin aluksessa on joku, joka tietää mistä narusta vedetään – loput voivat olla matruuseina.
Kun purjeet on kerran vedetty ylös, matkaa taittuu äänettömästi ja nopeasti. Katamaraanin leveydestä on iloa, kun aurinko alkaa paistaa kunnolla. Vain yksi pyörittää ruoria ja loput makaavat sikin sokin etukannella ja kahden “suksen” väliin pingotetulla verkolla.
“Kuka keittää kahvit?”, Marco Innocenti kysyy, mutta kukaan ei vastaa. Ei jaksa, kun tässä on niin rentoa vaan maata. Kuunnella, kun purjeet lepattavat, ja meri kohisee alla.
Runsaan parin tunnin purjehtimisen jälkeen saavumme Elban rannikolle, jonka kallioista rantaviivaa alamme seurailemaan.
Elban saarella asuu yli 30 000 ihmistä ympäri vuoden, kesällä ihmismäärä moninkertaistuu. Saari on täynnä mukavia pieniä kyliä, joiden aukioilla, kahviloissa ja ravintoloissa viipyy mielellään. Kesän kuukausina saareen pienet tiet kuitenkin täyttyvät autoista ja rannoilta on vaikeaa löytää pyyhkeen kokoista vapaata tilaa.
Meiltä ei kuitenkaan tilaa puutu ja pian löydämme oman sinisen laguunin, jossa laskemme ankkurin ja hyppäämme mereen. Vesi on kirkkaan turkoosia ja pohja näkyy vaivatta, vaikka alla on kymmenen metriä vettä.
Ennen auringonlaskua purjehdimme läheiseen Marciana Marinan kylään. Sesongista riippuen satamassa yöpyminen voi maksaa hyvinkin yli sata euroa, mutta monissa kylissä on ilmaisia vieraslaitureita.
Miehet häviävät katsomaan jalkapallo-ottelua ja naiset löytävät kahvilan kylän keskusaukiolta, jonne paikalliset ovat kokoontuneet viettämään lauantai-iltaa. Yhdeksän jälkeen ihmiset valuvat ravintoloihin, joissa Välimeri esittäytyy lautasilla. Vain delfiinit puuttuvat, mutta niitäkin näemme vielä kotimatkalla.
Tietokulma:
Katamaraanin tai purjeveneen vuokraaminen kannattaa, jos voi matkustaa isommassa porukassa. Kahdeksan hengen porukalle katamaraanin vuokraaminen maksaa noin 80-150 euroa vuorokaudessa henkeä kohden.
Porukassa pitää olla vähintään yksi, jolla on soveltuva tutkinto aluksen ajamiseen. Samat liikkeet, jotka vuokraavat veneitä, tarjoavat myös kipparipalvelua.
Kipparit maksavat vähän lisää, mutta toisaalta tietävät kauniit paikat, edulliset satamat ja hyvät ravintolat.
Me vuokrasimme katamaraanin www.chartertoscana.it:stä, jonka tarjoama palvelu oli ensiluokkaista. Vastaavia palveluita on kaikkialla Italian rannikkokaupungeissa, ja ne löytyvät hyvin netistä esimerkiksi hakusanoilla “noleggio catamarano barche vela”. Yritysten sivut ovat usein ainoastaan italiaksi, mutta tätä ei kannata säikähtää. Veneiden vuokraus ja kipparointi on harvoin suurta bisnestä: yritysten takaa löytyy tavallisia italialaisia, joilla on talvisin toinen päivätyö. Nettisivujen kääntämiseen ei aina ole resursseja, vaikka jutustelu englanniksi onnistuisikin. Kannattaa soittaa tai lähettää sähköpostia.
Jouni Kantola
Photos by Jouni Kantola