Nuku’alofa Tongatapun saarella, Pangaimoto-saari
Muistan tutkineeni ala-asteen maantiedon tunnilla karttapalloa ja haaveilleeni matkasta maapallon toiselle puolelle jonnekin Tyynen valtameren saarista. Noin 20 vuotta myöhemmin haave vihdoin toteutui, koska maailman ympärimatkan lentolippuun oli mahdollista varata pysähdys jossain Uuden Seelannin ja Yhdysvaltojen välillä. Valitsin Tongan, koska se tuntui riittävän eksoottiselta paikalta, eikä se vaikuttanut perinteiseltä Tyynen valtameren turistisaarelta.
Tongan kuningaskunta on yksi maailman pienimpiä valtioita. Tongalla on noin 100.000 asukasta ja valtio koostuu 171stä pienestä saaresta. Kuningaskunta ei ole koskaan ollut siirtomaavallan alaisena, joten se on säilyttänyt omaleimaisen kulttuurinsa. Kun vierailin maassa vuonna 2003 maata johti pääkaupungista Nuku’alofasta noin 80-vuotias kuningas King Taupo a’hau Tapou IV. Häntä pidettiin silloin yhtenä maailman vaikutusvaltaisimpana kuninkaallisena, sillä hänellä oli valtakunnassaan absoluuttinen valta. Kuningas pystyi säätämään lait ja parlamentin päätökset mieleisekseen. Eduskunnassa vain kolme edustajaa oli valittu vaaleilla. Loput kansanedustajista olivat aatelisia, joilla on peritty oikeus eduskuntapaikkaan.
Tongan presidentti on ollut maailman “painoarvoltaan suurin” kuninkaallinen. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan hän oli kerran maailman painavin kuninkaallinen painaessaan 201 kg. Tongan matkani kohokohta oli, että näin presidentin vilaukselta, kun hän palasi autosaattueessa presidendentinlinnaan. Useampi avustaja tarvittiin taluttamaan häntä autosta ulos. Presidentin lisäksi monet muutkin tongalaiset näyttivät olevan varsin pulskia. Lonely Planetin mukaan jopa yli 60% Tongalaisista on sairaalloisen ylipainoisia. Mukava tunne, kun kaupoista ei välillä löytynyt minulle riittävän pientä T-paitaa! Aasiassa ongelma on aina ollut päinvastainen.
Vietin Tongalla 10 päivää, joista pari päivää Tongan pääkaupungissa Nuku’alofassa Tongatapun saarella. Nimensä mukaisesti pääkaupunki on varsin unelias ja melko persoonaton pikku kaupunki. Kiertelin vehreää Tongatapun saarta, jossa kasvatetaan mm. ananasta, papaijaa, kavaa, vesimelonia, banaania, maniokkia, jamssia, makeita perunoita ja kookoksia.
Eri uskontokuntien kirkkoja tuntui Tongatapun saarella olevan tien varsilla hyvin paljon – kuulemma yli 300. Isot, uutuuttaan hohtavat kirkot erottuivat muuten varsin vaatimattomasta asuntokannasta. Sunnuntaisin lähes kaikki tongalaiset menevät kirkkoon ja kaikki palvelut, kuten kaupat ja ravintolat, on lailla suljettu. Bussit tai lentokoneet eivät kulje ja esimerkiksi urheilutapahtumat on kielletty pyhäpäivänä. Edes juotavaa ei saanut helteisenä sunnuntaina ostettua mistään! Jotenkin epätodellinen tunne, kun sunnuntaisin Tongalla kaikui etäista kirkkokuorojen laulua kukonlaulusta iltamyöhään. Tongalaisia näkyi kaduilla traditionaalisissa palmuhameissa, nimeltään ’ta’ovala’. Hameeseen pukeutuvat sekä naiset että miehet. Mitä vanhempi hame, sen arvokkaampi. Todellinen ’isältä pojalle’ vaate.
Tarkoituksenani oli matkata viikossa muutamalle saarelle lomailemaan, mutta viikko osoittautui siihen kuitenkin liian lyhyeksi ajaksi. Turismi Tongalla on varsin kehittymätöntä ja turisteja oli maassa erittäin vähän, joten lentoja Nuku’alofasta muille saarille oli vain muutaman kerran viikossa. Myös hotellit ja hostellit olivat erittäin vaatimattomia. Toisaalta kehittymättömästä turismista oli se etu, että Tongalta ei vielä 2003 löytynyt yhtään kansainvälisen ketjun hotellia. Saarilta tavoitti vielä aitoa Polynesialaista tunnelmaa.
Koska halusin maksimoida ajan trooppisella saarella hyppäsin veneeseen ja matkustin pienelle pääkaupungin edustalla olevalle Pangaimoton saarelle. Vaikka saari sijaitsi lähellä pääkaupunkia, siellä pääsi hyvin nopeasti trooppisen paratiisisaaren tunnelmaan. Yövyin saarella pienessä bambumajassa ilman sähköä. Tein muutaman laitesukelluksen alueella, otin aurinkoa ja luin kirjoja kerosiinilampun valossa. Rannalla oli ulkomerelle katsellessa helppo kuvitella haaksirikkoutuneensa saarelle kuin Robinson Crusoe.
Eräänä iltana saarella paikallinen perhe kutsui minut mukaan perinteiseen Kava-seremoniaan. Seremoniassa istuttiin lattialla ringissä ja juotiin tarkassa järjestyksessä mutaveden makuista Kava-juomaa kookoksen kuorista tehdyistä kupeista. Juomalla on rentouttavia vaikutuksia ja kuulemma myös terveysvaikutuksia.
Tongalla tapasi mielenkiintoisia kanssamatkustajia. Kun valitsee lomamatkalle maan ja matkakohteen valitsee samalla myös itselleen matkaseuran. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että vähemmän kehittyneisessä maissa kuten esim. Intia, Laos, Kambodzha ja Tonga tapaa usein mielenkiintoisia ja vanhempia matkustajia. Usein siellä matkaavilla ihmisillä on joku syy miksi he ovat matkalla tai mielenkiintoinen elämäntarina, jos sitä ehtii kuunnella.
Pari muutakin matkaajaa oli täällä Tyynenmeren saarella, koska oli lapsuudessa haaveillut matkasta kauas Tyynenmeren saarille. Useinhan ne asiat joiden tekemisestä olet nauttinut tai haaveillut lapsena tekevät sinut onnelliseksi myös aikuisena. Oppiakseen haaveistaan voi siis katsoa myös taaksepäin. Tongalta lentäessä pois länteen siirryttiin konkreettisesti ajassa taaksepäin. Tongalta alkaa päivä, joten Pohjois-Amerikkaan suuntautuvalla lennolla sai siirtää kelloja yhden vuorokauden taaksepäin ja sai elää saman vuorokauden kahdesti. Aika erikoinen tunne.
Photos by Mennis Matkailija
