Vietnamin läpi pohjoisesta etelään

1 comment

Posted on 29th elokuu 2007 by Mennis Matkailija in Aasia | Kaikki vinkit | Mennis Matkailija | Vakiokirjoittaja | Vietnam

,


Vietnamin Hanoista päätin matkata Pohjoisen vuoristoon Sapa-nimiseen vuoristokylään. Matka lähelle Pohjois-Vietnamin ja Kiinan rajaa kesti 10h yöjunalla. Sapan kylä on 1650m korkeudessa, joten yön matkustamisen aikana lämpötila muuttui Hanoin miellyttävästä kesäkelistä Sapan lähelle nollaa astetta. Harmikseni olin juuri Hanoissa heittänyt rinkasta tarpeettomilta tuntuneet villahousut pois, joten Sapassa piti ensitöiksi mennä villahousu ostoksille torille.

Sapan vuoristokylästä oli helppo tehdä vuoristovaellus Pohjois-Vietnamin vuoristoon ja riisipelloille. Paikallisissa kahviloissa voi ilmoittautua kansainvälisten ryhmien mukaan patikkaretkille, joilla yövytään paikallisissa kylissä erittäin alkeellisissa oloissa. Kylissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Hienoa! Tein Sapasta parin päivän patikkaretken ja vietin samalla 33-vuotissynttärini Vietnamilaisessa kylässä. Upea kokemus patikoida vehreissä riisipeltomaisemissa. Tuntuu kuin menisi aikakoneella ajassa taaksepäin. Matkan varrella paikallisien kylien lapset tulevat myymään käsitöitä.

Sapan ohella toinen Pohjois-Vietnamin vierailemisen arvoinen paikka on Halong Bay, reilut 160 km Hanoista pohjoiseen. Halong Bayssä on yli 3000 pientä saarta ja helkeäsalpaavan kauniit maisemat, joita voi ihailla mereltä käsin muutaman päivän risteilyllä. Turkoosin värisestä merestä nousee kalkkikivisiä sokeritoppavuoria. Alue on Unescon World Heritage suojelukohde. Ostin Hanoista parin päivän matkapaketin Halong Bayhin joka sisälsi risteilyn merellä. Halong Bayn ohella samantyyppisiä maisemia löytyy maailmassa kuulemma vain kahdesta paikasta: Thaimaan Krabista ja Kiinan Guilinista.

Seuraavaksi ryhdyin laskeutumaan Hanoista etelään, kohti Ho Chi Minh Cityä eli entistä Saigonia. Matka entisten Pohjois- ja Etelä-Vietnamin pääkaupunkien välillä on noin 1700 km ja se on helppo matkata bussilla tai junalla. Hintataso on verrattain edullinen. Esimerkiksi avoin bussilippu koko matkalle oli 30e! Juuri edullisuuden ja vaivattomuuden vuoksi bussissa on paljon rinkkamatkustajia. Se voi olla sekä hyvä ja/tai huono asia. Päätin nauttia vaivatttomasta bussikyydistä osan matkaa ja osan matkaa menin junalla jotta tapaisin paikallisia vietnamilaisia enemmän.

Hue. Hyppäsin junasta pois Huessa, joka on vanhaa Pohjois- ja Etelä-Vietnamin raja-aluetta ns. Demilitarisoitua aluetta. Huessa on paljon kauniita temppeleitä, pagodia, kuninkaallisia linnoituksia, monumenttejä ja rakennuksia. Osa monumenteisä on Unescon World Heritage kohteita.

Hoi An. Seuraava pysähdys oli Hoi Anissa, joka sijaitsee 30km Danangista etelään. Hoi An on todella idyllinen pieni vietnamilainen kalastajakylä. Kylä sijaitsee joen rannalla ja kylän keskustasta on leppoisa n. 3 km fillarointimatka valtameren beachille. Vietnam-matkan temppelikiintiö alkoi olla täynnä, joten vierailin ensisijaisesti kylän räätäleissä joita on Hoi Anista löytyy 150. Räätälit tekevät mittatilaustyönä vaatteita, kenkiä, koruja, laukkuja – melkein mitä vaan ja paljon Thaimaata edullisimmilla hinnoilla. Voit selata muotilehtiä ja näyttää sieltä mielesesi iltapukumallin sekä valita seinältä kankaan. Räätälit omplevat polku Singereillä todella taitavasti. Iltapukuja tuli teetettyä useammakin vuoden tarpeiksi.

Nha Trang. Matka jatkui rannikkoa pitkin Nha Trangiin, joka on iso, yli 300.000 asukkaan kaupunki. Kaupunki on suosittu turistikohde joten aidon Vietnamin etsijälle rantabulevardit lukuisine hotelleineen ja tuhansine turisteineen eivät tee välttämättä vaikutusta. Tein siellä pari sukellusta ja nautin vaihteeksi länsimaisesta ruoasta. Olin valmis parin päivän jälkeen jatkamaan matkaa.

Mui Ne oli sen sijaan onnistunut löytö! Upeita rauhallisia beacheja, turkoosia vettä, valkoista hiekkaa. Oma bambumaja rannalla resortissa löytyi alle 10e hintaan yö. Mui Ne tuntui täydelliseltä paikalta pitää “lomaa lomasta” joten parkkeerasin itseni ja rinkan bambumajaan muutamaksi päiväksi ja ryhdyin tekemään ’Do Nothing’. Suosittelen! Mui Nesta olikin enää kivenheiton matka Ho Chi Minh Cityn hulinaan.

Ho Chi Minh City, entinen Saigon, oli Vietnamin pääkaupunki vuoteen 1975 saakka. Se on nykyisin Vietnamin suurin ja vilkkain kaupunki, jossa on yli 5 miljoonaa asukkasta. Ho Chi Minh Cityssä on useita mielenkiintoisia museoita jotka liittyvät Vietnamin sotaan. Voin suositella vierailukohteiksi esim. War Remnants museum, Museum of Ho Chi Minh City ja Reunification Palace eli Presidentin palatsia. Jos Vietnamin sotahistoria kiinnostaa lisää , kannattaa Ho Chi Minh Citystä tehdä päiväretki myös Cu Chi – tunneleille. Siellä on yli 250km maan alle kaivettu tunneliverkosto, jossa Viet Cong sissit toimivat sodan aikana. Mielenkiintoiset päiväretket kannattaa tehdä myös Mekong Delta alueelle ja Cao Dai –uskontoryhmän temppeliin eli Cao Dai Great Temppeliin.

Vietnamin sotahan loppui vasta reilut 30 vuotta sitten, joten monet turisteja palvelevatkin vietnamilaiset ovat ovat elaneet sodan aikana ja/tai taistelleet sodassa. Muutamia mielenkiintoisia ja koskettavia kirjoja aiheesta ovat mm. “The girl in the picture” ja ” When heaven and earth changed places” by Lely Hayslip.

Mita olen matkalla oppinut? Ensimmäisenä tulee mieleen 1) valintojen
merkitys ja 2) perustarpeista huolehtimisen tärkeys. Matkallaolo on jatkuvaa
päätoksentekoa. Elämässä on tärkeä tehdä päätöksiä ja olla sitten sitoutunut
valitsemaansa. Ei haikailla kaikkia niitä mielenkiintoisia paikkoja jotka
jäivät tällä kertaa näkemättä. Välillä vaikeaa sillä on ’So many great places and only so little time!’. Toiseksi matkalla oppii, että matkanteko sujuu yleensä mainiosti kun syö, juo ja lepää riittävästi. Muistakaa siis pitää huolta itsestanne jotta pystytään nauttimaan
prosesista, elämästä – olkoon se tällähetkellä sitten työntekoa tai
matkallaoloa! Mielenkiintoista matkaa!

Tästä Vietnamiin

Photo by matkavinkit


Vietnamin Hanoi moottoripyörätaksin tarakalta nähtynä

0 comments

Posted on 28th elokuu 2007 by Mennis Matkailija in Aasia | Kaikki vinkit | Mennis Matkailija | Vakiokirjoittaja | Vietnam

, ,


Hanoin katukuvasta mieleen jäi parhaiten hurja liikenne ja aamusta yöhön jatkuvat moottoripyörien äänet. Liikenteessä sukkuloi sulavan näköisesti jatkuva virta moottoripyöriä, skoottereita, fillareita, Tuk-tukeja/riksoja ja jalankulkijoita. Autoja tai julkista liikennettä ei juuri näy. Usein jopa 4-5 hengen perhe matkustaa yhdellä moottoripyörällä, jolloin perheen pienimmät matkaavat sylissä ja matkatavarat kainalossa. Taksit ovat usein moottoripyörätakseja, joissa ei kypärä- tai turvavyö pakkoa tunneta. Ajelin Hanoissa säännöllisesti käteviksi havaituilla moottoripyörätakseilla siihen saakka kunnes matkanteko taksin tarakalla keskeytyi kerran yllättäin takarenkaan puhkeamiseen vauhdissa. Sen jälkeen turvauduin astetta turvallisemmmalta tuntuvien riksojen kyytiin :=).

Vietnamin Hanoissa on jäljellä paljon kaunista ranskalaista siirtomaa-ajan tunnelmaa. Ranskan valta päättyi maassa vasta reilut 50 vuotta sitten vuonna 1954. Ranskalaisuus konkretisisoituu matkustajan arjessa esim. siihen, että Hanoissa löytää helposti hyvää kahvia ja patonkia aamiaiseksi – Aasiassa välillä niin harvinaista herkkua!

Pohjois-Vietnamissa huomaa, että ollaan vanhan kommunistisen Vietnamin alueella. Etelä-Vietnam vaikuttaa selvästi avoimemmalta markkinataloudelle ja kapitalistisille kotkotuksille. Pohjoisessa kadun varsilla näkyy mielenkiintoisia kommunistisia iskulauseita toistavia kylttejä ja tietenkin kommunistijohtajan patsaita. Välillä palvelu on kuin “DDR”stä ja turisteihin suhtaudutaan varauksellisesti. Mutta nämä tekevät juuri Pohjois-Vietnamista mielenkiintoisen, sillä maa on kuin elävä museo! Go before it’s too late!

Välillä turistit nähdään lähinnä rahantekomahdollisuutena, joten täällä törmää uusiin luoviin tapoihin huiputtaa turisteja. Lisädollarit ovat tervetulleita vietnamilaisille, sillä tulot maassa ovat virallisesti n.300 usd/capita, eli alle 1 usd/päivä.

Vietnamin sosialistinen demokratia pyrkii huolehtimaan monin eri tavoin kansalaistensa siveellisestä ja työteliäästä elämästä. Muutamia esimerkkejä joihin törmäsin matkalla: 1) Herätyksenä toimii katujen kovaäänisissä pauhaava radio klo 5.30- 07.30. 2) Museot ovat usein auki klo 08-11.00 ja sitten 13.30 -16.00. Ei siis huomioida meitä aamu-unisia pullamössöturisteja! 3) Poliisi huolehtii katupartioilla, että kaikki julkiset paikat sulkeutuvat viimeistaan klo 23.00. 4) Vietnamilainen häämatkalla ollut pariskunta kertoi, että he eivät voineet varata hotellista yhteistä huonetta, koska heillä ei ollut mukana virallista vihkitodistusta!

Museoiden tekstit kuvaavat kommunistiseen ( ei objektiiviseen) tapaan värikkäin sanakaantein Vietnamin sotahistoriaa “kapitalististen imperialistien hyokkayksestä” ja ylistävät Kommunismin tielle johtanuttta Ho Chi Minhiä. Johtajan nimi on suomennettuna “Valon tuoja”. Häntä myös tuttavallisesti kutsutaan “Uncle Ho:ksi”.

Hanoissa olin kerran nettikahvilassa valtion asettaman virallisen sulkemisajan jälkeen klo 23.30. Varotoimina rautaporttien takana olevan nettikahvilan rakennuksen ovet olivat suljettu ja valoja himmennetty. Paikka oli taynnä paikallisia nuoria, jotka olivat kantaneet myös skootterit kahvilan sisälle, jotta ulkoa ei huomattaisi kahvilassa olevan ihmisiä.

Sähköpostin lähettamien Suomeen keskeytyi yht’äkkiä, kun joku jyskytti voimakkaasti ovea ja huusi määrätietoisesti kovaääniseen. Aluksi paikan omistaja kehoitti meitä olemaan vaan hiljaa ja sammutti kaikki valot. Kun jyskytys ovelta ei loppunut, kahvilan ovet oli avattava. Rautaporttien takana oli neljä poliisia uniformuissa ja avojeepissa. Surrealistinen tunne hiippailla ovella odottavien poliisien ohi pimeälle Hanoin kadulle! Onneksi ei tullut sakkoja tai poliisiasemakeikkaa!

Tästä Vietnamiin

Photo by matkavinkit


Fjörubordidin hummerit!

0 comments

Posted on 28th elokuu 2007 by Suomi Neito in Eurooppa | Islanti | Kaikki vinkit

, , ,

Maailman ehkä parhaat hummerit saa Islannista, Fjörubordid ravintolasta joka sijaitsee pienessä Stokkseyrin kylässä n. 70km Reykjavikistä. Hummerinkeittoa alkuruuaksi ja hummerinpyrstöjä pääruuaksi.

Suosittelen!

Tästä Islantiin

Photo by Sami Keinänen

Junalla läpi Intian

1 comment

Posted on 28th elokuu 2007 by Mennis Matkailija in Aasia | Intia | Kaikki vinkit | Mennis Matkailija | Vakiokirjoittaja

,


Intian junat ovat seikkailu itsessään ja niissä tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Yksin matkustava nainen on paikallinen ihme, joten intialaiset perheet tulevat juttelemaan ja tarjoamaan apua. Yleensä keskustelu alkaa avauksella ’Are you travelling alone?’, ’Are you married?’. Ja sitten kysyvä ilme kasvoilla: ’Oooh, you are not married. Why not?!’. (Hmm. Hyvä kysymys?! :=) Seurasi monia mielenkiintoisia keskusteluja järjestetyistä avioliitoista, rakkaudesta, perheestä ja elämän tarkoituksesta. Monet nuoret intialaiset ovat yhä sitä mieltä, että koska omilla vanhemmilla on vuosia enemmän elämänkokemusta kuin heillä ja he tuntevat omat lapsensa paremmin kuin kukaan muu, he osaavat valita lapselleen sopivamman puolison kuin mitä itse osaisi.

Intian rautatiet on kuulemma maailman suurin työnantaja, jolla on 1,6 milj. työntekijää. Intian junissa yksin naisena matkustaminen tuntuu turvalliselta ja yleensä I-luokan junat ovat siistejä. Bombayn junassa rotta loikkasi kuitenkin yllättäin roskiksesta käsivarrelleni. Intialaiset kanssamatkustajat hymyilivat iloisesti. Rotta on Hindujumala “Ganeshin” maanpäällinen inkarnaatio, joka tuo kuulemma onnea! Wau, Lucky me!!

Viihdyin junassa niin hyvin, että matkustin Intian halki idästä länteen. Vietin Rajastanista 2 yötä ja yhden päivän junassa ennen kuin saavuin Hindujen pyhään kaupunkiin Varanasiin. Varanasi on 2 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa liikenne on kauhea kaaos vanhan kaupungin labyrinttimaisilla kaduilla. Kaupungissa on paljon Hinduja pyhiinvaellusmatkalla ja lisäksi ulkomaalaisia turisteja.

Tein veneretken ennen auringonnousua Ganges-joella ja seurasin kun tuhannet Hindut
aloittavat päivän kylpemällä tai pesemällä pyykkiä todella likaisen Gangesin rannalla. Oli visuaalisesti kaunin näköinen kontrasti, kun roskien keskellä värikkäät lakakanapyykit kuivuivat tuulessa. Guesthouse on aivan Gangesin rannalla ja ikkunasta näkyy jatkuvasti kun kuolleita ruumiita kannetaan paareilla kapeita kujia pitkin Gangesin joen rantapenkereelle. Ensin ruumis kastetaan veteen ja sitten se poltetaan avoimesti nuotiolla rannalla ns ’Ghateissa’. Tuhka ripotellaan Gangesiin. Tämä rituaali takaa siis pääsyn suoraan taivaaseen joten kuolleen omaiset hymyilevät iloisesti tulen ympärillä. Jos perheella ei ole varaa nuotiopuihin, niin kivi kiinnitetään jalkaan ja ruumis lasketaan Gangesin pohjaan. Oli mielenpainuvaa seurata tätä polttorituaalia lähietäisyydeltä. Se on käynnisssä 24h päivässä ja 365 päivää vuodessa. Muistuttaa elämän rajallisuudesta. On siis syytä siis nauttia tästä päivästä. .\

Syvällisistä ajatuksista kevyempiin. Intian rinkkareissu on mennyt siis hyvin, edes vatsatauti ei ole vielä yllättänyt. Varanasissa on monenlaista onnenonkijaa, jotka yrittävät hyötyä turisteista. Yksi uusi jippo on heittää pyhää lehmänpaskaa turistin kengälle ja sitten tarjoutua kiillottamaan kengät! Olen onnistunut välttämään myös tämän ansan toistaiseksi. Maalaistytön taustalla on ilmeisesti kouliintunut väistämään lantamiinoja! :=)

Olen onnellinen, että lähdin matkaan toteuttamaan tätä rinkkamatkahaavetta. Jos tunnet itsesi kateelliseksi näistä matkakertomuksista, niin suosittelen, että mietit mikä on juuri Sinun oma haaveesi. Tai mikä on tärkeintä sinulle elämässä? Ja mikä sinua oikeasti estää toteuttamasta haavetta? Just do it! Haaveita voi toteuttaa myös arjessa. Tärkeintä on matkallaolo, prosessi. Hyvä kirja aiheesta on Paulo Coelhon “Alkemisti”. Suosittelen!

Tästä Intiaan

Photo by Mahatma4711

Intian kierros rinkan kera, Rajastan Jaipur-Jodhpur-Jailsalmer

2 comments

Posted on 28th elokuu 2007 by Mennis Matkailija in Aasia | Intia | Kaikki vinkit | Mennis Matkailija | Vakiokirjoittaja

,


Yöjunalla takaisin Bombayn kautta Lonely Planetin North Indian kartalle, jossa oli jo miellyttävän lämmintä.

Päätin viettää hieman yli viikon Rajastanin alueella, sillä Rajastanissa oli todella kaunista. Jaipur “the Pink city”, Jodhpur “the Blue city” ja Jailsalmer “Golden city”. Jodhpurissa
osa rakennukisista on sinisiä – upeita värejä aavikkoa ja sinistä taivasta vasten. Rajastanin alueella on uskomattoman hienoja Maharadzhojen linnoja. Satumaista. Suosittelen aluetta jos tulette ikinä Intiaan!

Jailsalmer on lähellä Pakistanin rajaa, Tharin autiomaassa. Tein siellä parin päivän kamelisafarin aavikolle. Matkattiin päivät kamelin selässä, pysähdytiiin paikallisiin kyliin ja yö vietettiin aavikolla makuupussissa tähtitaivaan alla. Meitä oli 6 hengen ryhmä ja kameleiden isännat “the Camelmen” paikallisista kylistä. Upea kokemus matkata aavikolla karavaanissa ja laulaa leirinuotiolla englantilaisen opettajapariskunnan, israelilaisen opiskelijatytön, maltalaisen lentokenttävirkailijan, espanjalaisen Accenturen pääjohtajan poliittisen avustajan ja lukutaidottomien Kamelimiesten kanssa. Tässä vain esimerkki siita miten erilaisia ihmisiä matkustaminen yhdistää. Kamelisafari oli elämyksenä vaikuttava kokemus! Silloin taas muistaa miksi matkustaa ja viitsii kärsiä halvoissa, välillä haisevissa guesthouseissa, joissa ei ole lämmitystä eikä lämmintä vettä. Tai mikä saa viettämään vapaaehtoisesti huonosti nukuttuja öitä yöjunissa tai rautatieasemalla reilut 8h myohässä olevaa junaa odottaen. Still worth it!

Tästä Intiaan

Photo by matkavinkit

Intian kierros rinkan kera, Goa

0 comments

Posted on 28th elokuu 2007 by Mennis Matkailija in Aasia | Intia | Kaikki vinkit | Mennis Matkailija | Vakiokirjoittaja

,


Mahtavaa – Goassa oli lämmintä, helppoa ja paljon turisteja! Goa ei ole oikeaa Intiaa, mutta välillä on leppoisaa pitää ’lomaa rinkkalomasta’. Voi taantua tavallisen turistin tasolle ja levätä usein aika paljon voimia vievästä Intian rinkkamatkailusta.

Parkkeerasin siis itseni viikoksi rinkan kera backpackereiden suosimalle Vagator-beachille ja aloitin loman. Reseptinä viikko ’Do nothing’ lomailua aurinkoa ottaen, sukeltaen ja kirjoja lukien. Goan alueella on tuhansia elämäntapahippejä, joista suurin osa on selkeästi vähintään keski-ikäisiä. Oli ihanaa löytää kerrankin beach,jossa ei kolmikymppinen tuntenut itseään vanhaksi :=)! Osalle hipeistä on on jäänyt huoleton nuoruus päälle. Monet jäävät vuosiksi tänne hengaamaan, halvoissa guesthouseissa asumaan, joogaamaan ja ajeleen prätkillä. Ihan oma maailmansa jota oli mielenkiintoista tarkkailla eturivistä. No, hippielämä ei kutsunut minua tällä erää, joten päätin viikon lomailun jälkeen hypätä takaisin pohjoisen junaan.

Tästä Intiaan

Photo by matkavinkit

Intian kierros rinkan kera, Agra

0 comments

Posted on 28th elokuu 2007 by Mennis Matkailija in Aasia | Intia | Kaikki vinkit | Mennis Matkailija | Vakiokirjoittaja

,


Intiasta tuntuu löytyvän kaikki ääripäät. Land of extremes. Täältä löytyy
vuoristoa, tasamaata, aavikkoa ja beacheja. Äärimmäistä rikkautta ja köyhyyttä, suurisydämisiä, henkeviä ihmisiä ja myös todella ovelia turistien huijareita. Uskomatonta kauneutta ja
puhtautta sekä likaisuutta.

Olen viihtynyt Intiassa rinkkamatkalla tosi hyvin, vaikka matkaaminen täällä vaatii todellista retkeilyhenkeä. Matkajärjestelyjen tekeminen sekä matkaaminen junissa ja busseissa vie enemmän energiaa kuin monissa muissa maissa. Hassua, miten vaikeissa maissa matkustamisesta saa samalla hienoja kicksejä ja arvostusta kollega rinkkamatkaajilta! Jos Intiassa pärjää, niin matkailu muualla on usein lastenleikkiä. Budjetillisesti Intiassa tulee toimeen jopa noin 10e päiväbudjetilla, sillä guesthouse maksaa yleensä 100-150 rupiaa eli 2-3 euroa/yö.

Intiassa lensin Delhiin ja tein ensitöikseni “pyhiinvaellusmatkan” Agran Taj Majaliin. Temppeliähän pidetaan yhtenä maailman 7. ihmeenä ja isoimpana rakkauden symbolina. Temppeli vaati aikoinaan 20.000 rakentajaa. Toivottavasti mun Love Life alkaa parantua tämän pyhiinvaelluksen jälkeen … :=).

Agrasta otin paikallisbussin läheiseen kaupunkiin Fatehburi Sikriin. Matkalla bussi tönäisi edessä ajanutta pikkuautoa. Tästä pikkuauton kuski hermostui niin, että tuli ja löi bussikuskin ikkunan metallikepillä säpäleiksi! Piti hypätä vikkelästi bussista pois ja jatkaa matkaa riksalla. This is India! Arvaamattomien kuskien lisäksi teillä vastaan tulee myös lehmiä, norsuja, härkiä, sikoja … koko eläintarha!

Pohjois-Intiassa oli kylmää, kuulemma kylmintä yli 50 vuoteen. Päivällä lämpötila oli n. +5C ja yöllä lämpötila laskee nollaan. Suomalaiselle se ei vaikuta kylmältä, mutta tuntuu todella kalsealta koska Agran halvassa ’budget’ hotellisani ei ollut lämmitystä eikä lammintä vettä kuin aamulla pari tuntia. Ensiapuna kylmyyten laitoin pipon, hanskat ja kaikki rinkasta löytyvät lämpimät vaatteet päälle ympärivuorokautisesti käytin hiustenkuivaajaa sängyn lämmittämiseen!

Suomessakin ehtii palella, joten päätin parin päivän jälkeen hypätä etelään ja poistua Lonely Planet North Indian kartalta. 20h matkaamista ensin junassa Agra-Bombay ja sitten 15 h bussissa kohti Goan palmurantoja.

Tästä Intiaan

Photo by matkavinkit